päiväkirja.

13.Heinäkuuta klo 1750

Startti Viertokadulta, lämmin ja kostea keli. Vettä sataa.
Ensimmäinen remontti ennen Vieremäntien risteystä. 12V jännitteet hävisi.
Matin ja Liisan asemalla sitten korjailtiin sähköt, eli vedettiin ne lisäakulta. Motonetin alennin oli sanonut sopimuksensa irti.
varkaudessa TB:llä kahvit ja erittäin hyvää palvelua 24v polttimon muodossa (ei ole pelkkää sanahelinää ne TB:n mainokset).

18 heinäkuuta. klo13.11
Päivä 5
No niin
Helsinkiin päästiin, satamassa nukuttiin eka yö HJ:ssä kätevästi. Aamulla herättiin hieman niska jäykkänä mutta muuten oltiin ihan ok kondiksessa.

Lautalle kun päästiin niin kiire meinasi tulla jo vessaan aamutoimille, joka olikin hyvä, sillä loppunmatkasta ei enään vessat juuri pelanneet.
Soitimme meidän matkaseurueen extra jäsenelle, ja hän löytyikin laivan aulasta odottelemassa.
Siitä kahville ja sitten tax freehen, ja ei, ei rakkaat lukijat, viinaa ei ostettu yhtään, vain hieman salmiakkia, ja limukkaa ja pähkinöitä

matkalle.
Sitten kun olimme päässeet Tallinnaan maihin ja pakanneet renkaat katolle ja muut romut kunnolla kyytiin ja katolle, niin suuntasimme Parnuun

ruokakauppaan.

Parnusta suoritettiin kohti Latviaa.
Matkalla Latviaan pysähdyttiin uimaan meressä ihan mahtavalle hiekkarannalle. Samalla kokkailtiin Virosta ostetulla pallogrillillä, joka nyt

muuten matkustaa oikein tyytyväisenä Hj:n katolla vararenkaan sisässä.
Latviassa myös suoritettiin ensimmäinen tankkaus Suomen ulkopuolella, polttoainetta sai, ja jotakin se mahtoi maksaa. Myös jerryt täytettiin koska

mittariin ei ole ihan 100% luottoa.

Illalla saavuimme Bauske nimiseen kaupunkiin jota ennen aloimme aavistella että kuskinpuolen takapyöränlaakeri ei tule kestämään välttämättä koko

reissua.
Leirintä alue joka löydettiin oli varsin pieni mutta oikein viihtyisä, ja siisti. Hinta oli oikein kohdallaan (3e/henk.) oli vesivessat, ja

suihkut lämpimällä vedellä.

Olli halusi myös ostaa vattuja sieltä, ja ostettiin niitä, mutta ei ollut hyviä.

Illalla siinä sitten ruvettiin tutkimaan laakeria, ja todettiin että paskanahan se on, Olli käänteli kuulat/neulat suoraan, öljyä sisään, ja kansi

kiinni, ei ollut uuttakaan laittaa...
Siltä kylältä löytyneestä isohkosta varaosaliikkeestä ei löytynyt uutta, tilaamalla olisi saanut seuraavalle päivälle, ei haluttu odottaa joten

eteenpäin.
Siitä lähettiin sitten varovasti ajeleen eteenpäin, ja päästiin Liettuaan, Pasvalys nimiseen paikkaan, josta menimme kyselemään laakeria.
Sieltäkään ei löytynyt, mutta tilaamalla (2h!!!!) sen sai joten ei muutakuin tilaukseen (40e) ja kylää ihmetteleen.

Siinä aikansa kun kierreltiin niin poliisi liputti tien sivuun, ja kyseli ajokorttia, osasi sen jopa suomeksi ja ilmoitti Opalle että tuleppas

autoon.
Oli kovasti kyselly että minne mennään, ja miksi, ja ollaanko bisnesmiehiä? :O Kovasti olivat sitä mieltä että turvavyön pitämättömyydestä noin

200 paikallista/60 e sakkoa, siihen kun Opa tuumasi että eipä ole kuin muovia.
Oli konstaapeli aikansa tingannut etteikö olisi kavereilla sitä rahaa. Ei Olli myöntäny loppu tulos ollut että you are good now, go. Siinä

kerettiin parkissa kattella että onpa hieno pätkä patrol jollain.

No siitä kylille automaatille jotta saadaan paikallista kebaaba:a niin juurikun olin automaatilla paikalle oli kurvannut paikallinen offikerhon

puheenjohtaja, joka koitti kovasti jututtaa, kieli ei vaan piisannut,
mutta tilasi siihen toisen offi hemmon, joka toimi sitten tulkkina. Siinä juteltiin niitä näitä, ja sitten siirryttiin tämän tulkin kotiin

kahville.

Siinä juteltiin niitä näitä ja sponssasivat eteen polttimon (vaikka kuin koitti selvittää että varaosaliikkeeseen ollaan menossa, ja ostetaan

sieltä).

Olivat ajelleet paljon ohvista ympäri Eurooppaa ja Venäjää, ihan Kuolanniemimaata myöten.

Siinähän se aika mukavasti jutellessa ja heidän offikuvia, ja rangea ihmetellessä meni. Se pätkä patrol oli muuten sen offikerhon presidentin, sen

joka meidät bongas . :)
Saatiin kerhon sivujen osoite, ja sen tulkin numero, joka osoittautuikin erittäin hyväksi.

No osat saatiin, ja matka jatkuu....

Noin tunnin ajomatkan jälkeen laakeri rupesi ilmoittelemaan itsestään (olihan se edellisestä remontista selvinnytkin jo ainakin 300? km)
ja ei muutakuin tien sivuun.
No arvatkaas, joo-o siksihän se laukes kun purettiin se niin rodettiin että väärä osahan meillä on. No, saatiin siitä 40e vaseliini pussukka.
Vaseliinia sisään ja varovasti kohti Kaunas:ia ja tulkille viestiä että osaako auttaa... No paluuviestissä tuli numero jossa kerrottiin että

tuolla numerossa voisi olla apua.

Sinne laitettiin viesti että tälläinen tilanne, ja odoteltellessa vietiin Riitta hostelliin, ja ruvettiin puuhaamaan meillekkin majoitusta.

Löydettiin hieno joenvarsi josta kateltiin paikkaa.
Silloin soi puhelin ja tämä Toyota-kaveri soitteli ja kyseli sijaintia. No eihän me sitä osattu oikeen kertoa joten iiiiison kaupan parkkikselle,

ja uus puhelu hänelle että täällä ollaan jonne hän tulikin nopeasti.

Siinä selvitettiin tilanne, ja hän pyysi meidät luokseen, ja ilmoitti että voimme purkaa akselin siellä ja huomenna haemme osat kaupungista, no

problem.
Sinne kun päästiin niin rupesi vaikuttamaan että nyt ollaan ajettu kolari, ja kuoltu ja päästy taivaaseen , niin paljon oli kaverilla kalustoa

tontilla. HDJ80 cruisereita oli _useita_ ja ajossa oli pari kolme.
Siinä piti sitten yö ajaa ohvista :D Tuntui olevan tällä kaverilla aika laajat liikut kanssa, Gambian ja Kuolan välillä, niin siis autolla.

Aamulla reipas ek kaupunkiin josta uudet laakerit, no problem. sitten vielä ripeempi ek takasi. Olipahan kyytiä. Mentiin ihan Kaunasin keskustan

läpi. Nähtiinpä sitäkin.


Uudet romut sisään, uudet stefat jopa, ja maksoi vaan kaikkineen 200paikallista ja siihen joku 15 paikallista lisää niin saatiin vaseliinia.

Tää kaveri maksoi ostokset, kun eihän meillä ollut paikallista ja kortti ei käynyt. No automaatille ja sieltä 250 hänelle eli eipä ollut pahan

hintaiset laakerit, koska epäiltiin että ei oo toisellakaan puolella häävit niin otettiin sinnekkin siis uudet.

Eli kaikki 4 laakeria ja kaksi stefaa + vassu jäi maksamaan meille 250 paikallista ( 100 paikallista = n35e)

Ostin häneltä vielä yhen bfgn allterrainin kun sellainen oli ylim. hänellä 40e (teki ihan purkaamotoimintaa siellä).

Riitta kyytiin hostellista, ja sitten sinne etellis iltaisen joen varteen tekeen ruokaa, ruoka naamarin ja solalle, kohti Puolaa.
Puolassa tiet heikkeni hieman keskimääräistä heikommaksi, mutta olivat ihan ajettavia. Puolasta ajettiin aika reippaasti läpi, kun tuntui olevan

samanlaista peltoa kuin kaikki muutkin tähän mennessä. Varsovan läpi kun ajettiin niin moottoritie oli liikenteeltään aika seikkailua. :o
Ajoin yötä myöten n 02 pysähdyin yhdelle levikkeelle, jossa sitten muutama tunti unta kuulaan ja taas liikkui.


Ajeltiin sitten Tatran vuoriston kautta kun siinä liki kerran pyörittiin.

Maisemat/tiet oli aika muikeat, ja oltiin reissun korkeimmalla kohtaa toistaiseksi (~1320m vissiin gpsn mukaan)

Tatralta ajeltiinkin sitten Itävaltaan, ja tarkoitus oli etsiä maja paikka hyvissä ajoin.
Käytiin vielä Slovakiassa kaupassa Lidlissä :D ja kun huomattiin että siellä myydään vodkaa yms niin nauratti aika kovasti.

No ei löytynyt leiripaikkaa oiken helposti. Ajeltiin sitten Wieniin asti, ja siinä kun aikamme pyörittiin niin käytiin Unkarissakin mutka, tuli

raja vastaan ihan yllättäen. No kätevällä uukkarilla motarin ramppien kautta niin päästiin takaisin Wieniin.
Wienistä lopulta löydettiin campping, keskitasoa? suihkuista oli loppu tai ei muuten tullut lämmintä vettä, so refreshing.. :D

Aamulla lähdettiin sieltä liikkeelle, ja tätä kirjoitan matkalla Sloveniaan, josta matka jatkuu Italiaan Välimerelle pissille ja takaisin

Itävaltaan. Saltzburgiin tähdätään yöksi. tai sitten ei..

7 maata tällähetkellä käytynä.




25.7 9.00
Tätä kirjoitan kotiin pääsyn seuraavana aamuna

Sloveniaan päästiin, ja paikallista menoa ihmeteltiin, mutta muuten maasta ei ole juuri kerrottavaa, läpi ajettiin.

Italiaan saavuttiin iltapäivästä, ja hetken ajelun jälkeen jo Välimeri näkyikin kaukana alhaalla.
Aloitimme laskeutumisen Triesteen joka olikin oikeastaan reissun ainoa ns serpentiinitie.
Kuvia otettiin ja gps:tä tutkittiin tietä joka menisi liki vettä, lopulta löydettiinkin satama jossa päästiin seisoskelemaan nilkkoja myöten

vedessä, ja soittamaan ne pakolliset puhelut matkan ehkä ainoasta varsinaisesta välietapista.
Satamassa oli kuitenkin uiminen kielletty, joten eteenpäin oli liikuttava.

N.puolenkilometrin päästä löysimmekin varsin kätevän rannan, penkereeltä portaat mereen, ja siitä uimaan, eipä tartte kahlailla.

Siinä vähän sitten kylvettiin, oli mukavata, ja oikeen lämmintä vettä.

Illaksi ajateltiin vielä jäädä meren äärelle ja katseltiin ja kyseltiin leirintä-aluetta. Sellainen löytyikin ihan rannasta, oli oikeen 4 tähden

paikka. n50e yhteensä.
Toki sitten myöhemmin kävi mielessä että olisiko vähän liioittelua ollut siinä... Siistiä ja uutta muuten oli kyllä, mutta wcssä ei ollut paperia,

ja rannassa oleminen ei näköjään tarkoita että uimaan pääsisi kätevästi, oli ainakin 40m pudotus veteen. Iiiiiso miinus :)

Illalla haettiin ollin kanssa oikeen aitoa italialaista pizzaa, no tästä ei ainakaan tarvitse ylistyslaulua tehdä, vaikka hyvää olikin.

Jonottaakkin sai varsin kauan. Ja Kajaanissa on parempi hinta/laatu :P
Yö oli koko reissun kylmin, ei meinannnut riippumatossa makuupussin alla tareta, vaikka oli villapaita päällä. Kuuden aikaan aamulla piti kömpiä

kuumaan suihkuun.

Siinä sitten kun noustiin ja leiri pakattiin niin lähdimme ajelemaan rantaa pitkin eteenpäin sitä uimapaikkaa etsien. Löydettiinkin oikein

mainio, oikeen hiekkaranta, toki vesi oli hieman kylmenpää siellä. :o Mutta väkeä oli mahtavasta kelistä johtuen tosi paljon liikkeellä.
Siinä uitiin joku aika ja Ollin kanssa kävästiin sitten vielä kalalla sielä jossain sivukanavassa tms, ei saatu mitään vaikka paikallisia oli

paljonkin siellä kalalla.

Sitten arveltiin että onpa tämä nähty ja liikkeelle. Suunta takaisin Itävaltaan, ja kohti Saltsburgia. Alppien ylitys sujui aika helposti uudehkoa

moottoritietä pitkin. Ainoastaan kerran hjn flekti kertoili että ei haluaisi pyöriä kunnolla.

Ihasteltiin hienoja vuoristojokia matkalla, ja mietittiin että tollaisen varrella vois vaikka jonkun viikon kuluttaa..

Kun Saltsburgiin päästiin niin veimme Riitan likelle juna-asemaa jossa hänellä oli majoitus ja hyvästelimme hänet nopeesti. (auto parkissa

keskellä kulkuväylää, josta kiires)

Lähdimme hieman takaisinpäin ja kohi paikkaa jossa meidän piti tavata Danielle, josta sitten lähdimme paikalliselle leirintäalueelle viemään hjn,

ja sitten ulos syömään illaksi Danin opastuksella.
Ilta oli oikeen mukava ja Ollin kanssa söimmekin wieninleikettä Itävallassa ;)

Aamulla kohti Saksaa. Autobaanaa joku aika ajettua tuli polizai pysäyttämään siviili autolla, ja me vähän siinä jo ihmeteltiin että miksi? Kovasti

kyseli että onko huumeita, aseita tms, eipä ole ei. Oliko muka meidän hoojii jotenki epäilyttävä? :O Hyvinkin pintapuolisen tutkinnan jälkeen

saimme jatkaa matkaa, katsoivat auton paperit ja passit yms, mutta eivät varmaan edes tarkistaneet niitä mitenkään. Nopeesti vilkaisivat autoon

hanskalokeroon ja mun lompakkoa tutkivat kun oli siinä penkillä. Sen jälkeen saatiin lupa jatkaa matkaa. Münchenissä kävimme kaupungin laitamilla

ajelemassa, mutta emme yrittäneetkään kaupungin läpi ajaa. Siitä suuntasimme kohti Ranskaa.

Ranskassa koetimme etsiä leirintäaluetta pienehköltä paikkakunnalta, ja osoitteita saimme jopa kolme kappaletta, mutta gps ei välitettavasti

tuntenut ainuttakaan, kun aikamme harhailtuamme kaupungin reunamilla, huomasimme asuntovaunuja ja autoja parkissa.
Likemmäs ajettuamme alkoi epäilys hiipiä mieleen, kun alue vaikutti tyhjältä teollisuus tontilta, ja kun olimme kääntymässä jo pois niin huomasin

yhdellä miehistä kiväärin (huusi jotain vielä meille), jolloin alkoi tuntu että tää maa on nähty.
Menimme Saksaan yöksi, ja kun sitä yöpaikkaa etsittiin, niin tuntui taas jotenkin olevansa aika epätoivottu näky. Olimme taas jossain

pikkukaupungin laitamilla turkkilaisten asuttamissa kortteleissa.
Vielä kun joutui pysähtymään piiiitkäksi aikaa tietyön liikennevaloihin niin jotenkin tuntui kovin kuumottavalta.

Siitä suuntasimme takaisin autobahnalle, ja ajeltiin eteenpäin kohti Luxenburgia, kunnes bongasimme yhden leirintäalueen, jonne majoituimmekin

yöksi.n10e

Aamulla kohti Luxenburgia ja sitten Belgiaa.

Belgiassa muuttui taas rakennusarkkitehtuuri totaalisesti. Rajalla hoksasimme eniten huoltoasemia rinnakkain kuin missään, tarkkaa lukua ei saatu

mutta sanotaan vaikka kymmenen niin ei kaukana ole, ja ei ainakaan liikaa?

Meinattiin me muuten Rysselissäkin käyä kertomassa miten asiat on, kun kerran nuilla nurkilla pyörittiin, mutta arveltiin että liekkö nuo meitä

kuuntelisi, kunhan omia asioitaan eteenpäin siellä ajavat?

Siitä tultiin takaisin taas Saksan puolelle, ja käytiin Jülichissä, missä minä olin aikoinani muutaman kuukauden, eipä ollut Lynch:in irkkupubi

auki, niin käytiin kaupassa ja ostinkin sieltä edulliset k2 rullaluistimet (89e).

Sitten vielä hoksattiin että yksi maa (Hollanti) meinaa jäädä, joten sinne siis siellä oltiinkin yötä, ja katseltiin melkoista ukkosta yöllä.

Hollannista saksan kautta Tanskaan, jossa käytiin sitten meressä uimassa, tosin Olli ei uinut kun oli kuulemma meduusoja ja suolasta vettä eikä

suihkua, minusta se oli vaan pirun kylmää se vesi.

Tanskassa ei ollut sitten leirintä-alueista pulaa, joka paikkakunnalla taisi olla useita, ja kaikkiin oli aika hyvin kylttejä, niin helppo oli

löytää majapaikka. Oltiiin yhdellä aika isolla, mutta rauhallisella yötä, ja mentiin hyvissä ajoin nukkumaan.
Aamuyöstä alkoi taas satamaan varsin reippaasti vettä, ja Ollilla olikin tulva teltassaan. Minullakin oli kuivamassa pyyhkeet ja uikkarit, eipä

kuivanneet.
Lähdettiin ajelemaan Tanskan siltoja kohti, joista päästiinkin helposti yli, luottokortilla suoritettiin maksut n 25e ja n 35e siltamaksut, nopeaa

ja kätevää.

Ruotsiin kun päästiin niin lautta-aikatauluja soiteltiin Suomesta jotta voitaisiin miettiä että mitä tehdään.
oltiin jo hyvän aikaa ajettu, niin alettiin tajuamaan kaksi asiaa, Malmö ja Tukholma ovat oikeasti aika kaukana toisistaan, ja iltalautalle jos

haluaisi niin pitäisi ajaa n130km/h keskinopeudella. Eli mietittiin ajetaanko Haaparannankautta, vai nukutaanko Tukholmassa ja päivälautalle.

Pienien sekoilujen kautta kun Siljan terminaaliin löydettiin ja muutamaa suomalaista jututettiin, niin alettiin päätyä siihen että ei odoteta

aamuun, koska ei hoksattu edes aikanaan varata lippua (ennen 2100) ja nyt kello oli jo 2115 suomen aikaa ja varauspalveluun ei saanut yhteyttä,

jotta olisi voinut edes varmistaa että lautalle sopii.

Ei muutakuin lakkia syvemmälle päähän ja niska kyyryssä kohti tuntematonta ja yli, matka Haaparantaan oli totta. Ajeltiin niin pitkään kuin

jaksettiin ja jossain liki Skellefteota pysähdyttiin levähtään joksikin aikaa, josta sitten muutaman tunnin? Unien jälkeen liikkeelle taas. Oli

muuten reissun pisin päiväetappi n.1300km.
Olli oli lähtenyt ajelemaan minun vielä nukkuessa, ja heräsin siihen kun Olli huusi että, lämmöt nousee koneessa, ja ei laske millään normi

kikalla, no auto seis, ja vettä syylärin päälle sitomaan lämpöä. No pikkuisen laski, ja lasketeltiinkin alamäkeen, mutta ei ruvennut tippumaan

kunnolla, ja levikkeelle tutkimaan että mikä on.

Flektin viskohan se oli sanonut työsopparin irti, ja oli oikeen rentona, se yhdistettynä vanhaan jo lamelleja menettäneeseen syyläriin niin

ongelmiahan siitä seurasi.
Syötettiin viskolle vähän käsipyyhkeenä olleista rätteistä suikaleita, ja kuparilangalla surrattiin tiukalle, jovain alkoi luisto vähetä. Sillä

virityksellä sitten päästiinkin kotiin asti, olisi pitänyt jo lähtiessä tehdä :D

Kalixissa pysähdyttiin armeija ylijäämävarastolla josta minulle tarttuikin matkaan edullinen naamioverkko, ja Olille lusikka-haarukka-systeemit.

Haaparannassa ei edes stopattu, vaan jatkettiin suoraan kohti Oulua ja Motonettiä jossa oli tarkoitus vaihtaa ehjään jo alkumatkasta hajonnut

jännitteenalennin, no se oli vähän niin ja näin kun mulla ei tietenkään ollut kuittia mukana,
mutta kun kerran puhelimesta löytyi Ollin laittama tuotenumero (ja siis ostopvm ja aika) jonka perusteella sen aikanaan Lahdesta ostin, niin

kuitti löytyi helpohkosti heidän tietokannasta, mutta uutta ei ollut tilalle, joten sain ostohyvityslapun jonka sitten sainkin lopulta sijoitettua

kauan himoittuun taulutv telineeseen.

Siitä matka kotiin otettiin vielä navigaattorin opastuksella lyhintä reittiä, joka olikin ihan uusi minulle, sisältäen mm. n50km soratietä :D

Ollin kanssa käytiin vielä Purolan TB:llä tankilla, ja sitten Olli kotiin, itse mökille, viestit kavereille ja perheelle että kotona ollaan ja

saunaan ja nukkumaan.

Loppusanoiksi sen verran että reissu oli nopea, ja paljon nähtiin tietä ja maisemia, mutta paljon nähtävyyksiä jäi näkemättäkin mutta se oli

tietonaki, koska esim. Wien, Varsova yms paikat ovat niin suuria että pelkästään niissä voisi varmaankin viikon viettää, joten johonkin pitää aina

raja vetää.
Mukavaa oli ja myös uusia ystäviä saatiin. Reissu toi uuden kipinän siihen että jos ensikesänä näkisi Kuolanniemimaata ns perheoffi matkalla ;)

saa nähä, sen näkee sitten, sillä eihän tätäkään keretty viikkoa enempää suunnitteleen.


Liiallinen etukäteissuunnittelu tuo vaan paineita, toki nyt ottaisin POI:it myös eurooppaan navigaattoriin, niin ei tartte etsiä niinpaljon

majoituksia yms.

myös vanhalla kalustolla pärjää hyvin, jos jotain ymmärtää tekniikasta, ja ei pelkää tarvittaessa liata käsiään...
niin ja 7300 km tuli trippiin, todellisuudessa hieman enemmän, johtuen poikkeavasta rengastuksesta (33"x12,5"x15")

Lainatakseni erästä matkanjärjestäjää: Go, before it´s too late.

Jari.